Joutsijärven historiaa
Ensimmäiset suomalaiset tulivat Joutsijärven tuntumaan Vilmalle 1700–luvulla. Isovihan aikaisen piilopirtin jäänteet on löydetty Karkuharjulta, kylältä n. kolme kilometriä Kemijärvelle päin. Hunajalammen rantaan asettui Kuusamosta Kivilahden suku vuonna 1876. Ennen Isojakoa kylällä oli 13 tilaa ja jaon jälkeen 33 tilaa. Kylän alue oli kemiläisten kalastajien nautinta-aluetta. Kerrotaan, että Hotakan ukko varasti kemiläisten kaloja ja hänet myrkytettiin. Myöhemmin hänen pääkallonsa löydettiin Hotakan pellolta.
Elantonsa kylän asukkaat hankkivat kalastuksella, metsästyksellä ja poronhoidolla. Lisäksi viljeltiin peltotilkuilla perunaa ja ohraa kotitarpeiksi. Voimallisen peltoviljelyn aloitti Hunajan Ukko, joka rakennutti kuuluisan kivinavetan. Navettaan mahtui kolmekymmentä lehmää ja muu karja. Navetassa sijaitsi sodan aikana suomalaisten tulenjohto ja se sai venäläisten tykistökeskityksessä täysosuman.
Myös uitto oli merkittävä työnantaja 1800-luvulta lähtien. Kemijoen uitto lopetettiin 1990-luvulla.
Tiet Kemijärvelle ja Sallaan rakennettiin 1900-luvun vaihteessa. Nykyinen 5-tie Kuusamoon sai lopullisen reittinsä 1930-luvulla. Venäjän vaatimuksesta rakennettiin rautatie 1940-luvulla. Henkilöliikenne radalla päättyi 1960-luvulla.
Kylä oli merkittävässä roolissa toisen maailmansodan aikana. Talvisodan ratkaisutaistelu käytiin Mäntyvaarassa, jossa venäläiset pysäytettiin. Välirauhan aikana kylään rakennettiin Salpalinjan esteet ja bunkkerit. Saksalaiset majoittivat sotilaita kylässä ja heidän mukanaan tulivat kaupunkitasoiset palvelut; sairaala, elokuvateatteri ym. Kyläläiset olivat evakossa vuosina 1944 – 45. Heidän palattuaan kylä oli miinoitettu.
Kylään perustettiin koulu 1920-luvulla aluksi Kenttälän taloon. Nykyisellä paikallaan koulu aloitti toimintansa 1925. Talvisodan aikana koulu tuhoutui ja se rakennettiin uudelleen sodan jälkeisinä vuosina. 60-luvulla alkanut muuttoliike on johtanut siihen, että koulu lakkautettiin vuonna 2000.
Kemijärven kunnalliskoti tuli kylään 1920-luvulla. Sen maatilalla oli viljeltyä peltoa 72 ha ja metsämaata 500 ha. Kunnalliskodin yhteydessä oli myös ”hullujenhuone”, kuten mielenterveysyksiköitä siihen aikaan kutsuttiin. Kunnalliskoti lakkautettiin 50-luvulla ja tiloissa toimi 60-luvun alkuun saakka maamieskoulu. Nyt rakennuksen omistaa eteläsuomalainen yrittäjä.